Kuulumisia

Hei.

Tällä viikolla olen ollut kahdella tunnilla. Ja päässyt testaamaan vähän erillaista ponia.

Maanantaina mä melkein pelkästään kävelin. ravailin vähän mutta eemeli oli niin jännitynyt jotenkin ja lisäksi mä vielä jännitin niin siittä ei oiken tullut mitään.

Tiistaina meillä oli sileen tunti menin ekaa kertaan tunnilla meidän uudella satulalla, sillä äiti osti meille koulusatulan. Tunti meni muuten ihan ok, mutta mä jännitin taas kauheesti. Eemeli kyllä liikku tosi kivasti ja kuunteli laukatkin onnistui. tunnin päätteksi mua jäi harmittaa se että jännitin, jännitys näkyy myös mun ratsastuksessa ja jään suuhun kovasti kiinni. Jännittäessä en saa hallittua jalkojani enkä käsiäni ja ne taas vispas mun mielestä aika paljon. Ainoo asia mistä olin tunnin jälkeen tyytväinen oli se, että ne laukat toimi kumpaakin suuntaan.

Keskiviikkona me oltiin vaan kävelyttääs eemeli, sillä oltiin menossa ratsastus ganifiq:iin estetunille. Menin siis ratsastuskoulun ponilla ja se oli tallin pienin poni Ben. En ole tainnut koskaan ratsastaa kunnolla noin pienellä ponilla saati hypännyt ja vielä noin isoja. Poni oli siis talin luotettavin ja söpöin. Tunnille menin hakemaan vaan rohkeutta ja sitä myös sain.
Hypättiin alkuun ihan matalilla korkeuksilla erillaisia radan pätkiä. Sen jälkeen tultiin rataa matalampana ja sen jälkeen sitä korotettiin ja hyppäsin loppuen lopuksi radan 60-70cm korkusena.
Olin niin tyytyväinen poniin sekä itseeni. Äiti kyllä nauroi koko tunnin kun menin. Valmentajani tuli pitämään sinne tuntia toiselle niin hän sanoi äitille et tultiinko katoo mut sit äiti sano et ei et mä oon tunnilla ja vielä pieninmällä ponilla ni se oli vähän ihmeissään. Koko automatka kotiin naurettiin kun äiti oli edelleen ihmeissään et mä pääsin menee noin pienellä.

Ben oli kyllä aivan herttainen pikkuponi.

To ratsastin sillain suht kevyesti ja huomasi että sain kyllä taas rohkeutta keskiviikolta kun uskalsin mennä niin hyvin.

Tänään tein kans aika kevyesti, eemeli tuntui niin hyvälä etten halunnut työstää liikaa.

Laukat on nyt ruvennut sujumaan kumpaakin suuntaan hyvin ja en jännitä Eemelia enään niin paljoa. Sain myös taas luottamusta, että hei mä osaan oikeesti ratsastaa kunhan en jännitä.