Moi.
Välillä tuntuu siltä etten osaa enään ratsastaa. Mikään ei oinistu. Teksi mieli luovuttaa.
Sitten tapahtuu pieni onnistuminen ja joku toinen menee eemelillä ja näkee sen menevän niin hienosti, silloin tulee taas tahto oppia ja ratsastaa.
Olen nyt pariviikkoa taistellut rohkeuteni kanssa, vaikka eemeli ei tee mitään tyhmää minkä vuaks mun tarvis jännittää.
Väännän välillä itkua, kun tulee turhautuminen.
Silloin tuntuu siltä että mä en ossaa eikä tästä tule mitään.
Joulu meni ja nämä jännitys ajattelut tuli taas pahemmaksi sen aikana. joulun ja uuden vuoden väliset päivät mentiin kevyesti koska mulle iski flunssa. uutena vuotenakin ratsastin ihan ok, mutta sitten tuli pakkaset ja kevyt jakso enkä edes kuvitellut kyytiin kun olin jo jäätyä muutenkin. Perjantaina sitten vihdoin pääsin kyytiin. Juoksutettiin alkuun, jonka jälkeen kiipesin kyytiin. Heti alussa mua pelotti taas kauheesti ja tuntui siltä että mikän ei onnistu. siinä sitenkävelin ja tein ravi siirtymisiä sellasen puol tuntii jos ei enemmänkin. Sitten sain yhtäkkiä jonkun rohkeus piikin. Rupesin ratsastaa ihan ok ja eemeli rupes liikkuu ihan kivasti, uskalsin jopa laukata. Jos en olisi ratsastanut kunnolla oltais jouduttu joku muu laittaa sinne kyytiin sillä valmentajani hyppäsi eemelillä eilen.
Emmeli meni niin hienosti sitten kun rupes kuuntee ratsastajaa, kun olen itse antanut sille vähän vallan, että saa tehdä mitä haluaa. Lopuksi kaikki meni hyvin ja eemeli tykkäs kun pääs hyppää.
Viimeinen este oli noin 115cm korkunen ja siinäkään ei ollut vielä mitään ongelmaa. se näytti niin kevyeltä ja hienolta ja sillä oli vielä kolmipala kuolaoin suussa ja sillä on aina ennen menty pelkillä kovilla kuolaimilla.
Eilen mulla oli sellanen tunne että meistä voi oikeesti tulla vielä jotain, jos nyt vain jaksasisin treenata.
Tänään olis tarkotus mennä kevyetsi keventelee ja huomenna pitäs mennä vähän puomeja jos sittein tiistain tunnilla päästäs vähän menee niitä.
Nyt ei ole tullut kirjoteltua oikeen juuri näitten tuteiden takia ja se että kun ei mee hyvin niin ei kyllä kiinnosta kirjottaakaan.
OLETTEKO TE JOUTUNUT JOSKUS TAISTELEE SAMANLAISTEN TUNTEITTEN
KANSSA ???
Mulla oli kans samantapaisia ajatuksia tuossa kuukausi taakse päin. Tuntui, että vaan rullattiin paikallaan eikä edistytty mihinkään. Eikä auttanut yhtään jäinen kenttä jossa ei voinut tehdä mitään. Mutta onneksi kaikesta pääsee yli ja tällä hetkellä oonkin täynnä harrastus- ja treeni-intoa! ♥
VastaaPoistasiloistasatulaan.blogspot.fi
mulla alko kans syksyllä kun tipuin ja mursin sormeni, sitten kun olin taas palaamassa ratsastukseen niin kenttä oli jäässä ja eemeli yritti jo muille hyppiä pystyyn kun eitykännyt jäisestä kentästästä. onneksi nykyään sustellaan maneesi tallilla.
Poista