Jännitystä ilmassa

Hei.

Minä en tiedä ennään mitä teen. Ainakun menen tallille olen sillain että tänään sujuu mutta aina kotiin lähden harmissani ilman onnistumista.

Syksyllä kaikki sujui en jännittäny yhtään ja eemeli tuntui tosi kivalta pääsiin hyppäämään pari kertaa.

Kuva on Sannan valmennuksesta syksyltä jollon hypättiin 80-90cm rataa. 

Sitten tipuin ja loukkasin käteni, no pari päivää lepäiltiin ja taas jatkoin ratsastusta ja alettiin treenaa yksittäistä kavaletti kun jännitin esteitä sitten yli kaiken. Rohkeus palas kunnes päätettiin mennä sormesta lääkäriin jonka oli loukannut tippuessani. Sieltä löytyi murtuma ja se teipattiin. Rupesin ratsastaa ilman hanskoja kun kerran ratsastuskieltoa ei tullut. Jännitys taas paheni.

Sormi tuli kuntoon, mutta sitten tuli myös pakkaset ja kentän pohja meni huonoon kuntoon. Ratsastuksesta ei meinannut tulla mitään.

Vaihdettiin tallia ja viikko meni ja taas alkoi sujumaan. No sitten tuli joululoma ja seuraava tunti jollon tuuli ihan hirveesti ja eemeli säikähti jotain. Mä sain taas jännityksen.

Nyt oon saanut sen verran rohkeutta että uskallan mennä koko maneesia ympäri. Käynti ja ravi työskentely sujuu hyvin. Ensin laukkaan meidän parempaan suuntaan ja se menee ihan hyvin, mutta sitten siihen toiseen suuntaan siittä ei tule mitään. Yritän kyllä sitä nostaa ja se se n nostaakin mutta en anna sen jatkaa vaan siirrän heti takas käynnille.

Tämä kuva on uudelta talilta sillon kun meill sujui kaikki ihan ok.

Sen mun ekan oman hevosen kanssa jännitin ja paljon, no siitä päästiin yli. Tuli hevosen vaihto ja taas uus heppa ja sen kanssa jännitin alkuun, mutta se alkoi sitten sujua tosi nopeesti se ei tieteenkään ollut näin vaikea kun eemeli. Uskalsin sillon ratsastaa ihan tuntemattomillakin hevosilla.
Nyt olen taas ihan lähtö kuopissa enkä tiedä mitä pitäis tehdä.

Kotonakin vain itken kun tuntuu niin pahalta se että mä en osaa/uskalla ratsastaa, eemeli teke aina kaikkensa ja haluu miellyttää.

Äitikin yrittää tukea mua, mutta silti se jännitys tulee.

Toivon että musta ja eemelistä tulis vielä jotain, kun eemeli on vaan niin ihana. Siittä on tullut mun paras ystävä. Ja se oli heti alussa mun ystävä.
Tarhassakin se tulee aina vastaa kun sitä hakee välillä se jopa hörisee kun saavumme talille. Mä rakastan sitä ihan älyttömästi.

Tää kuva on syksyltä, tässä näkyy mun mielestä hyvin meiän ystävyys vaikka eemeli onkin ollut mulla vasta vajaan puolenvutta. 

ONKO TEILLÄ VINKKEJÄ MITEN PÄÄSTÄ JÄNNITYKSESTÄ EROON ??